Iloisesti vierähti koko heinäkuu ilman merkintöjä, eikä juoksuprojektikaan ole ihan suunnitellusti edennyt. Kävelemässä olen edelleen käynyt, mutta edelleen puuttuvien urheiluliivien rinnalle on noussut toinenkin ongelma: lenkkien puolen välin jälkeen alkaa ikävä kipu kantapäissä, enkä tiedä johtuuko se kenties väärästä askellustavasta (aiemmin mitään ongelmia ei ollut, paitsi joskus jotain kummaa polvessa mutta sekin meni ohi) vaiko kengistä, jotka ovat kyllä olleet käytössä jo pitkään, vai onko tässä nyt muuten vain joku ikävä kirous estämässä viattoman ihmislapsen unelman toteutumista. Kyrsii aika pahastikin, ei ole intoa lähteä kävelemään kun tietää, että se samperin kipu sieltä tulee vastaan. Ihan normielämässä ei ole mitään ongelmaa, en tiedä pitäisikö piruuttaan lähteä kokeilemaan pitemmän matkan kävelyä arkikengät jalassa... Jos jalat siitä tykkäisivät niin kai ne lenkkarit pitäisi heittää metsään ja hankkia uudet.

Ensi viikon torstaina Tukholmaan. Se on sitten ihana kaupunki, täynnä kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä, joiden seassa tuntuu niin kovin suomalaisjuntilta. Onneksi puhuvat englantia, minun ruotsintaitoni kun on jo testattu ja köykäisiksi todettu.
Luin tuossa uusimman Potterinkin, Deathly Hallows nimeltään. Iih. Ja ohi on.